Onnela

Jari Sarasvuo esiintyi Helsingin Kallion kirkossa
25. marraskuuta 2013 (kuva: Jussi Helttunen).

Ulkona on synkkää, pimeää ja mustaa.
Taivaalta tippuva lumi maan hetkiseksi valaisee.
Silmänlumetta se on. Silmänlumetta vain.
Tänään on hyvä päivä kuolla.

Tänään voisin vaikka tappaa itseni.
Kuka minua jäisi kaipaamaan?
Köyhää kriitikkoa.
Yhteiskunnan mätäpaisetta.

Pohjasakkaa sellaiset.
Menneen maailman kuvotukset.
Kuolkaa.
Menkää manan majoille, ruojat.

Olemme saapuneet uuteen uljaaseen maailmaan.
Sen pelastavat kauniit ja positiiviset hyväkkäät.
Nuo kauniit mainoskasvot.
Elämämme enkelit.

Valkaistu hymy.
Kiristetty iho.
Pumpattu lihas.
Itse täydellisyys.

Emme tarvitse enää vääriä ajatuksia.
Oikeamielisyys on turvanamme.
Sanat vanhat, entismaailman murheet.
Nuo turhat hylkäämme.

Olemme saapuneet uuteen uljaaseen maailmaan.
Olemme luoneet Onnelan.
Missä saamme johdatusta oikealle polulle.
Kunhan muistamme arvot oikeat.

Työttömyys on syntiä, talouskasvu rikkautta.
Orjatyö on pahuutta, osallistava sosiaaliturva pelastus.
Aarteenetsintä on lapsellista, geokätköily ooh-la-laa.
Kiinankaali arvotonta, cosmopolitan-salaatti juhlavaa.

Olemme saapuneet uuteen uljaaseen maailmaan.
Paratiisissa on hyvä kuolla.
Mammonan masinoimassa maailmassa.
Henki salpautuu.

Tänään on kriitikon hyvä kuolla.
Hänen roolinsa on arvoton.
Kunnes kriitikko näkee valon.
Ja syntyy uudelleen.

Hän omaksuu uudet opit.
Hän hyväksyy maailman muuttuneen.
Hän hymyillen ampuu itsensä.
Ja julistaa uuden ajan alkaneen.

Olemme saapuneet uuteen uljaaseen maailmaan.
Missä negatiivisuus kuuluu menneseen.
Missä sanat entiset.
On syytä unohtaa.

Nyt kriitikko on kuollut.
Ja markkinat hurraavat.
Missä työt muinaiset.
Ovat ankea muisto vain.

Siivooja on kuollut, eläköön monipalvelutyöntekijä.
Puhelinmyyjä on kuollut, eläköön myyntineuvottelija.
Myyntipäällikkö meni, sales manager pelastaa.
Turhat ammatit entiset, ne titteleillä korvataan.

Jeesus on kuollut, Jari Sarasvuo vapahtaa.
Taide arvotonta, paitsi Guggenheimin osalta.
Mätämuna kuoli, kuka häntä kaipaakaan?
Kaunis hymy kaiken pahan haalistaa.

Olemme saapuneet uuteen uljaaseen maailmaan.
Missä vanhat synnit puetaan kauniisiin kääreisiin.
Ja katso, näin jokainen sielu pelastuu.
Ja syntyy uudelleen.

Uusi uljas maailma.
Teet meistä kaikista niin kauniin.
Uusi uljas maailma.
Olet vääräuskoiselle helvetti.


Suomen Turussa, lauantaina 11. tammikuuta 2014,

Björn "Nalle" Österman